Tämä vuosi on ollut onnistunut pitkien viikonloppujen osalta. Melkein joka kuukausi on sattunut joku pyhäpäivä viikolle. Lokakuun lopulla osui kaksi pyhäpäivää peräkkäisille viikoille, otin itse kaksi päivää vapaata ja ”tadaa!” sain aikaiseksi 6 päivän loman. Tunnen Chilen pohjoisosan kohtalaisen hyvin, mutta etelässä on vielä monia paikkoja, joissa en ole käynyt. Ostin siis bussilipun noin 1000 km etelään, Puerto Monttiin ja pakkasin rinkkaan sateen pitävää varustusta.
Kavereiden suosituksesta varasin hotellin Puerto Monttista ja käytin sitä tukikohtana retkilleni. Puerto Montt ei kaupunkina ole kummoinen, mutta sieltä on hyvät liikenneyhteydet muualle. Bussimatka Santiagosta etelään kesti noin 13 tuntia, mutta ostin onneksi meno- ja paluumatkalle Cruz del Surin makuupaikat, joissa oli helppo nukkua.
Matkani aikana ostin kaksi päivän retkeä ja kaksi päivää kiertelin itsekseni eri kylissä. Yllätyksekseni kerkesin näkemään paljon neljän päivän aikana: Puerto Varaksen ja Frutillarin kaupungit, Osornon tulivuoren, Todos los Santos ja Llanquihue järvet, pienen palan Chiloé saarta (Ancud, Castro ja Dalcahue), Petrohué kosken ja Vicente Pérez Rosales luonnonpuiston. Kaupungeista kaikista viihtyisimpiä olivat mielestäni Puerto Varas ja Frutillar, koska ne ovat kummatkin Llanquihue järven rannalla, todella siistejä, vihreitä ja suurin osa taloista on puurakenteisia. Luonnon nähtävyyksistä hienoimpia olivat ehkä Petrohué koski ja Osornon tulivuori. Monet chileläiset tykkäävät maan suurimmasta saaresta Chiloésta paljon ja hehkuttavat sitä usein uskomattomana lomakohteena. Itselleni se oli hieman pettymys, mutta en tosin nähnyt saaresta kuin sen kaksi suurinta kaupunkia.
Kaikki vierailemani paikat ovat Chilen järvialueella eli Región de Los Lagoksella. Alue on osaltaan hyvin samanlainen kuin Suomi: vettä sataa ja havumetsiä on joka puolella. Santiagossa on ollut jo kuukauden ajan noin +20c melkein joka päivä, mutta koko etelän visiittini ajan satoi enemmän tai vähemmän ja lämpötilat olivat siellä +5c ja +13c välillä. Keli ei tosin haitannut, oli kivaa kokea pitkästä aikaa kunnon sadekelit! Etelä-Chilessä ruoassa ja arkkitehtuurissa näkee hyvin paljon saksalaisia vaikutteita. Ruoka on hyvin saksalaistyyppistä küheneineen ja lihoineen ja suurin osa taloista on puurakenteisia. Chileen tuli paljon saksalaisia siirtolaisia 1800-luvun puolivälissä ja he asettuivat suurimmaksi osaksi juuri järvialueelle. Monilla chileläisillä onkin tästä syystä saksalainen sukunimi. Suurin osa alueen paikannimistä tulee kuitenkin Chilen suurimman alkuperäiskansan (mapuche) kielestä mapudungunista.
Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, suunnittelin kaiken noin viikon varoitusajalla ja näin ”off the season” oli matkojen ja majoitusten löytäminen helppoa. Vaikka horisontissa välillä näkyvä tulivuori ja ympärillä kuuluva espanja aina herättivät todellisuuteen, tuli välillä järviä ja metsiä katsellessa mieleen kuin olisi kotona Suomessa.
Kuvia otin pääosin puhelimella, koska sen suojeleminen sateelta oli helpompaa.. tässä kuitenkin joitain kuvia, joita sain napsittua järkkärillä!
