Región de Los Lagos – kuin Suomessa olisi

Tämä vuosi on ollut onnistunut pitkien viikonloppujen osalta. Melkein joka kuukausi on sattunut joku pyhäpäivä viikolle. Lokakuun lopulla osui kaksi pyhäpäivää peräkkäisille viikoille, otin itse kaksi päivää vapaata ja ”tadaa!” sain aikaiseksi 6 päivän loman. Tunnen Chilen pohjoisosan kohtalaisen hyvin, mutta etelässä on vielä monia paikkoja, joissa en ole käynyt. Ostin siis bussilipun noin 1000 km etelään, Puerto Monttiin ja pakkasin rinkkaan sateen pitävää varustusta.

Kavereiden suosituksesta varasin hotellin Puerto Monttista ja käytin sitä tukikohtana retkilleni. Puerto Montt ei kaupunkina ole kummoinen, mutta sieltä on hyvät liikenneyhteydet muualle. Bussimatka Santiagosta etelään kesti noin 13 tuntia, mutta ostin onneksi meno- ja paluumatkalle Cruz del Surin makuupaikat, joissa oli helppo nukkua.

google_maps_lagos

Matkani aikana ostin kaksi päivän retkeä ja kaksi päivää kiertelin itsekseni eri kylissä. Yllätyksekseni kerkesin näkemään paljon neljän päivän aikana: Puerto Varaksen ja Frutillarin kaupungit, Osornon tulivuoren, Todos los Santos ja Llanquihue järvet, pienen palan Chiloé saarta (Ancud, Castro  ja Dalcahue), Petrohué kosken ja Vicente Pérez Rosales luonnonpuiston. Kaupungeista kaikista viihtyisimpiä olivat mielestäni Puerto Varas ja Frutillar, koska ne ovat kummatkin Llanquihue järven rannalla, todella siistejä, vihreitä ja suurin osa taloista on puurakenteisia. Luonnon nähtävyyksistä hienoimpia olivat ehkä Petrohué koski ja Osornon tulivuori. Monet chileläiset tykkäävät maan suurimmasta saaresta Chiloésta paljon ja hehkuttavat sitä usein uskomattomana lomakohteena. Itselleni se oli hieman pettymys, mutta en tosin nähnyt saaresta kuin sen kaksi suurinta kaupunkia.

Kaikki vierailemani paikat ovat Chilen järvialueella eli Región de Los Lagoksella. Alue on osaltaan hyvin samanlainen kuin Suomi: vettä sataa ja havumetsiä on joka puolella. Santiagossa on ollut jo kuukauden ajan noin +20c melkein joka päivä, mutta koko etelän visiittini ajan satoi enemmän tai vähemmän ja lämpötilat olivat siellä +5c ja +13c välillä. Keli ei tosin haitannut, oli kivaa kokea pitkästä aikaa kunnon sadekelit! Etelä-Chilessä ruoassa ja arkkitehtuurissa näkee hyvin paljon saksalaisia vaikutteita. Ruoka on hyvin saksalaistyyppistä küheneineen ja lihoineen ja suurin osa taloista on puurakenteisia. Chileen tuli paljon saksalaisia siirtolaisia 1800-luvun puolivälissä ja he asettuivat suurimmaksi osaksi juuri järvialueelle. Monilla chileläisillä onkin tästä syystä saksalainen sukunimi. Suurin osa alueen paikannimistä tulee kuitenkin Chilen suurimman alkuperäiskansan (mapuche) kielestä mapudungunista.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, suunnittelin kaiken noin viikon varoitusajalla ja näin ”off the season” oli matkojen ja majoitusten löytäminen helppoa. Vaikka horisontissa välillä näkyvä tulivuori ja ympärillä kuuluva espanja aina herättivät todellisuuteen, tuli välillä järviä ja metsiä katsellessa mieleen kuin olisi kotona Suomessa.

Kuvia otin pääosin puhelimella, koska sen suojeleminen sateelta oli helpompaa.. tässä kuitenkin joitain kuvia, joita sain napsittua järkkärillä!

Mainokset

Viikonloppu Valdiviassa

Selailin pari kuukautta sitten lentotarjouksia, joiden joukosta bongasin heinäkuulle matkan Valdiviaan pidennetyksi viikonlopuksi. Pari viikkoa sitten vietettiinkin siis viikonloppu sateita pitäen Etelä-Chilessä. Menomatka taittui bussilla (10h) ja paluumatka onneksi lentokoneella (1,5h). Kuten aikaisemmin olen kertonut, Chilessä bussimatkustaminen on erittäin yleistä ja bussit ovat yleensä todella hyviä – palvelu pelaa, penkit laskeutuvat makuuasentoon ja jokaiselle on omat tyynyt ja peitot.

Ensimmäisen päivän aamuna Valdivia tervehti meitä kohtalaisilla rankkasateilla, mutta se ei oikeastaan menoa juuri haitannut: vedettiin huput päähän, reput selkään ja lähdettiin kävelemään bussiterminaalista klo 8 aamulla kohti keskustaa. Pienen pyörimisen jälkeen löysimme sympaattisen aamupalapaikan.

Etelä-Chileen on saapunut historian aikana paljon saksalaisia, joiden vaikutus näkyy vahvasti niin valdivialaisessa ruoassa kuin arkkitehtuurissa. Kahviloissa myydään ”kucheneita”, alueella on noin 50 olutpanimoa ja kaupungista löytyy paljon vanhoja puutaloja. Maisemat muistuttavat kohtalaisen paljon Suomea: luonto on vehreää ja vesistöt ovat aina lähellä.

Majoitus ei tällä reissulla osunut ihan nappiin. Booking.com-sivustolla erittäin hyvän arvosanan saanut B&B-osoittautui jonnekin 70-luvulle jumahtaneeksi majataloksi, jonka sijainti ja aamupala olivat ehkä paikan ainoat plussapuolet.

Ensimmäisenä päivänä päätettiin käydä tutustumassa Kunstmann-olutpanimoon. Kunstmann on ehkä yksi Chilen myydyimpiä ”artesaani”-olutmerkkejä ja sen panimon yhteyteen on rakennettu ravintola ja pieni museo. Paikallisbussilla matka taittui vaivattomasti noin 30 minuutissa. Visiitti oli ihan vaivansa arvoinen: syötiin, maisteltiin kaikkia eri Kunstmannin tuottamia oluita ja käytiin tunnin kierroksella, jolla opas kertoi oluenteon historiasta Valdiviassa.

Sunnuntaina käveltiin aamulla pitkin satamaa, jossa merileijonat köllöttelevät jalkakäytävillä sopuisasti satamaan asettuneiden torimyyjien ja kulkukoirien kanssa. Valdivian edustalla on Isla Teja niminen saari, jossa on suurin osa kaupungin museoista, yliopisto ja nättejä puistoja. Ylitimme satamasta saarelle menevän sillan ja pienen etsinnän jälkeen löysimme luonnontieteellisen puutarhan, jota Universidad Austral de Chile pitää saarella. Iltapäivällä otettiin taas paikallisbussi, joka vei meidät Nieblaan. Niebla on pieni rannikkokylä noin 20km päässä Valdiviasta. Kylän päänähtävyys on espanjalaisten rakentama linnoitus, joka on kohtalaisen hyvin säilynyt ja sen yhteyteen on rakennettu pieni museo. Viikonlopun ainoat aurinkoiset hetket osuivat juuri Nieblan vierailun ajaksi.

Reissun viimeisenä päivänä hamstrattiin juustoja ja suklaata mukaan Santiagoon. Santiagossa juustot ovat yleisesti aika huonoja, ”tylsiä” ja kalliita, mutta etelässä kermaiset paikalliset juustot ovat erittäin halpoja ja pohjoisessa tuotetaan taas paljon erittäin hyvää vuohenjuustoa. Jostain kumman syystä näitä kyseisiä juustoja ei kuitenkaan saa mihinkään kovin kohtuulliseen hintaan täältä pääkaupungista. Meidän minipakkanen onkin nyt pullollaan vielä Suomen reissusta jäljelle jäänyttä alankomaalaista goudaa ja Valdiviasta tuotuja kilon kermajuustokiekkoja.

Reissu onnistui kaikin puolin oikein hyvin. Valdivia ei kaupunkina sykäyttänyt mitenkään ihmeellisesti, mutta maisemanvaihdos oli erittäin tervetullut. Chilessä operoivien Sky- ja Latam-lentoyhtiöiden kovan kilpailun seurauksena sisämaan lentojen hinnat ovat laskeneet viime aikoina kovasti ja on mukavaa, että parin kuukauden varoitusajalla saa ostettua muutaman kymmenen euron lentoja maan eri ääripäihin, joihin ei yhdessä viikonlopussa olisi asiaa ilman lentomahdollisuutta.

Vierivä kivi

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana jokainen blogikirjoitus on alkanut jonkinlaisella toteamuksella ajan nopeasta kulumisesta tai anteeksipyynnöllä siitä, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Nyt olisi tarkoitus julkaista joitain kuvia viime kuukausien ajalta. Viime vuonna aikaa ei tuntunut olleen oikein mihinkään gradun kirjoittelun ja töiden teon ohella. Vuosi 2017 on aloitettu onneksi hyvin erilaisessa meiningissä ja tarkoituksena olisi kantaa kameraa hieman enemmän mukana ja alkaa taas naputtelemaan kirjoituksia tänne entistä verkkaammalla tahdilla.

Viimeisen kirjoitukseni jälkeen olen käynyt viikon reissulla Alankomaissa (lokakuussa), saanut gradun valmiiksi (jei!) ja matkustanut Juanjon kanssa kolmeksi viikoksi Suomeen joulu-tammikuussa. Suomen reissun jälkeen kesän loppu meni rennosti Santiagossa, tammi ja helmikuussa kun täällä ei juuri tapahdu mitään erityistä kaikkien lomaillessa. Juanjo sai parin päivän varoituksella duunia Santiagosta ja aloitti maaliskuun alussa kokopäiväiset työt täällä opettajana. Tämä on tarkoittanut lähinnä sitä, että enää ei ole tarvinnut matkustella joka toinen viikonloppu pohjoiseen Coquimboon tai Ovalleen.

Duunissa jatkuvat samat tohinat kuin aikaisemminkin ja muutama kaveri on kysellyt englannin ja suomen tuntien perään. Katsotaan löytyisikö työpäivien jälkeen virtaa muutamana iltana pienelle projektille! Vierivä kivi ei sammaloidu (vai miten se sanonta menikään?) ja tämä kivi kyllä onneksi pysyy liikkeessä.

Suomen visiitti

Suomen visiitti oli Juanjon ensimmäinen matka Etelä-Amerikan ulkopuolelle ja ilmeisesti aika onnistunut sellainen. Suomessa kelit eivät suosineet aluksi, mutta loman toisella viikolla lämpötilat laskivat jopa -26 c°.

Kolmen viikon lomasta olimme suurimman osan ajasta Lappeenrannassa, mutta kävimme myös muutaman päivän reissulla ensiksi Helsingissä ja sen jälkeen Berliinissä. Berliinin reissu oltiin suunniteltu juuri meidän lomiemme ajaksi kolmen kaverini kanssa, koska kaksi heistä asuu tällä hetkellä Berliinissä ja kolmas matkusti sinne Italiasta. Oltiin nähty viimeksi kaikki yhdessä neljä vuotta sitten Santiagossa, jossa tutustuimme vaihdon aikana.

Suomesta kaipasin ehdottomasti eniten perhettä, sukulaisia, kavereita, tiettyjä ruokia ja puhdasta ilmaa. Pimeyttä ei ollut kerennyt tulla ikävä ja olihan se vähän outoa taas kokea pitkästä aikaa sysimusta pimeys klo16 iltapäivällä.

 

Work first, then play.

Viimeisestä blogi-kirjoituksesta on vierähtänyt ainankin kaksi kuukautta. Tuntuu, että sillä aikaa on tapahtunut paljon ja samaan aikaan niin vähän. Viikot vierähtävät töissä ja viikonloppuisin sitä pesee pyykkiä, siivoaa ja käy kaupassa. Normaalia elämää.

Muutto onnistui hyvin heinäkuun alussa. Vielä näin syyskuussa seiniltä puuttuvat taulut ja olohuoneesta pöytä, mutta en valita. Asunto on mukava ja kodikas. Parveke on iso ja siitä näkee niin keskustaan Cerro San Cristobalille kuin Las Condesiin Costaneralle ja vuorille. Parveke on mielestäni Santiagossa ehdoton asunnon perusvarustus. Kämpät ovat yleensä aika pieniä täällä, joten parvekkeella saa muutaman neliömetrin elintilaa lisää. Lisäksi kesät ovat niin kuumia, että parvekkeelle on kiva päästä vilvoittelemaan.

Töissä kaikki rullaa samaan tahtiin kuin ennenkin. Tämä vuosi on ollut paljon kiireisempi kuin edellinen. Järjestämme yhden ison tapahtuman (http://evento.reuna.cl) lokakuussa ja sen (ja oheisaktiviteettien) järjestelemisessä ovat menneet viime kuukaudet. Olin lisäksi viime viikolla työmatkalla Buenos Airesissa yhdessä kolmen päivän konferenssissa. Pääsin lisäksi pitämään siellä esitelmän yhdestä pilottiprojektista, joka koordinoitiin viime vuonna.

Jäin konfferenssin jälkeen Buenos Airesiin viikonlopuksi ja Juanjo matkusti sinne perjantaina. Tultiin takaisin Santiagoon maanantaina. Buenos Aires on kolme kertaa Santiagon kokoinen ja sen kyllä huomaa. Ihmisten määrä on huima ja koko metropolialueella asuukin 14 miljoonaa ihmistä. Olin vuokrannut koko viikoksi asunnon Recoletasta aivan Recoletan kuuluisan hautausmaan vierestä. Alue on todella siistiä. Viikonlopun aikana tuli käveltyä paljon, käytiin Palermossa ja San Telmossa katsomassa ihmisvilinää ja Casa Rosadan luona. Lauantai-iltana tälläydyttiin hieman ja käytiin syömässä pitkän kaavan mukaan La Parilacciassa Barrio Nortessa.

Chilessä vietettiin viime viikonloppuna itsenäisyyspäivän juhlia eli Fiestas Patriasta. Oltiin takaisin Santiagossa jo klo11 aikaan aamulla maanantaina, joten kerettiin vielä itsenäisyyspäivänjuhlintoihin mukaan läheiseen Ines de Suarez -puistoon. Syötiin anticuchoja, sopaipilloja ja juotiin terremotoja ja mote con huesilloja, kuunneltiin cumbiaa ja katsottiin kuinka porukka tanssi tunti toisensa jälkeen cuecaa.

Cueca on hyvin tyypillinen chileläinen tanssi, jota tanssitaan yleensä vain itsenäisyyspäivänä syyskuussa.

https://www.youtube-nocookie.com/embed/-lQJDxrbJiU?rel=0

Chichinero on chileläinen soittaja, joka soittaa selässään kantamaa rumpua ja tanssii samaan aikaan.

https://www.youtube-nocookie.com/embed/Aer4kQ3NISE?rel=0

Tässä muutama kuva Buenos Airesista.

Lopuksi vielä muutama kuva parvekkeelta:

Muutto / Mudanza

directory-1273088_960_720

Next step > muutto kuun lopussa!

Vuosi vierähti nopeasti asustellessa kämppikseni kanssa meidän kolmiossa Barrio Italiassa, mutta nyt on tullut aika vaihtaa omilleen. Olen viimeisen kuukauden ravannut asuntonäytöissä, soitellut asunnonvälittäjien perään ja lähetellyt kymmeniä sähköposteja. Viimein torstai-iltana kohdalle osui asunto, jonka halusin ja jonka välittäjä hyváksyi minut vuokralaiseksi. Asunnun vuokraaminen täällä ei ole ihan easy business.

Santiago on kallis kaupunki. Monet eivät sitä usko, mutta se on vain fakta. Palkat ovat alhaisia, hinta-taso korkea ja asuntomarkkinoilla on päällä ihan järkyttävä kupla. Jaettavan asunnon löytäminen ei ole vaikeaa, tarjolla on paljon vuokrattavia huoneita ja hinnat ovat kohtalaisia. Tarina on aivan toinen, kun haluat vuokrata oman kämpän ilman kalusteita ja vielä kohtalaisen hyvältä alueelta.

Santiago on hyvin segregoitunut kaupunki. Täällä ei ole ihan yhdentekevää missä asut. Kaiken lisäksi ei ole olemassa mitään yhtä kaupunkia ”Santiago” vaan todellisuudessa kaupunki koostuu pienemmistä ”comunoista”, joista jokainen on kohtalaisen autonominen siinä, miten sen alueella kaavoitetaan ja rakennetaan. Santiago Centron, Recoletan, Independencian ja San Miguelin alueilla tuntuu välillä, että edes kaduille ei ole jätetty tilaa kerrostaloja rakentaessa, taloista korkeimmat ovat 32 kerroksisia. Asuntojen vuokrat ovat halvempia kuin itään päin mentäessa, koska tarjonta on aivan valtaisaa.

Providencia, Ñuñoa ja Las Condes ovat korkeamman keskiluokan alueita, mutta niillä on rajoitettu kerrostalojen rakentamista vuodesta 2014 alkaen vain maksimissaan 7 kerrokseen. Alueilta löytyy poikkeuksia, mutta suurimmaksi osaksi kaikki uudet kerrostalot ovat matalia muihin kaupunginosiin verrattuina. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös alueen vuokrahintoihin, moni haluaa asua viihtyisissä ja vihreissä kaupunginosissa, jotka ovat kohtalaisen turvallisia, mutta asuntoja ei vain ole tarpeeksi.

Olen käynyt katsomassa noin 20 vuokra-asuntoa. Kolmeen niistä lähetin tarjouksen, joita ei hyväksytty. Tarjouksella tarkoitan sitä, että lähetin omat ”paperini” vuokranvälittäjälle. Mitä vuokraajalta yleensä pyydetään on:

  • Certificado de antigüedad = Työpaikan antama todistus siitä, kuinka kauan olet ollut töissä, mikä on palkkasi ja mihin päivään asti sopimuksesi on voimassa. Suurin osa välittäjistä vaatii, että sinulla on vakituinen työsopimus ja, että olet ollut vähintään 6kk töissä samassa paikkaa.
  • 3-6 ultimas liquidaciones de sueldo = Palkkaotteesi viimeisiltä kolmelta tai kuudelta kuukaudelta.
  • Certificado DICOM = Luottotiedot.
  • Palkkasi tulee olla vähintään kolme kertaa asunnon vuokran suuruinen, jotkut välittäjät vaativat nelinkertaista palkkaa.
  • Joskus tarvitsee näyttää lisäksi eläke- ja sairasvakuutusten maksut viimeiseltä 12 kk
  • Aval = Vuokran takaaja. Takaajan tulee näyttää kaikki samat paperit kuin vuokraajan.

Täällä ei ole harvinaista, että vuokraaja jättää vuokransa maksamatta. Vuokrasopimukset ovat viisi sivuisia ja niissä määrätään yksityiskohtaisesti, mitä tapahtuu missäkin tilanteessa, kenen vastuulla on mikäkin asia ja miten omistajan ja vuokralaisen tulee kommunikoida. Moni omistaja päätyy hoitamaan asunnon vuokraamisen asuntovälittäjän kautta.

clover-1225988_1920

Nyt jos on onnea matkassa, allekirjoitan vuokrasopimukseni Providenciassa olevaan uuteen 38m2 vuokrakaksiooni maanantaina. Muuttamaan pääsen sitten ensi kuun ensimmäinen päivä. Uusi asunto, uudet kujeet, mutta barrio tulee olemaan melkein sama kuin ennen.

Sataa sataa ropisee

Viikko sitten keskiviikkona se alkoi, jatkui maanantaiaamuun ja yllätti nyt uudestaan viikonloppuna… vesisade. Miksi tämä sääilmiö on mainitsemisen arvoinen? Santiagossa sataa vuodessa noin 300ml, joka ei ole paljon (vrt. Helsingissä 650ml). Suurin osa tästä vesimäärästä sataa talvella ja ”talvi” kestää täällä sen 3 kk, jonka aikana lämpötila voi vaihdella 5-15c välillä ajasta ja päivästä riippuen. No, tuosta hurjasta sademäärästä vielä kaiken lisäksi suurin osa tulee noin niin kuin ripotellen silloin tällöin eikä oikeastaan koskaan yhtä soittoa päivää pitempään. Tällä kertaa taisi tulla iso osa tuosta koko vuoden sademäärästä kerralla ja sen seuraukset on nyt sitten jo nähtävissä.

Santiagon läpi virtaava joki Mapocho tulvi jo viikko sitten yli äyräidensä ja peitti kaksi kaupungin päätietä vedellä ja myöhemmin mukana tuomallaan mudalla, jota sekoittui joen virtaan vuorilta. Providenciassa (yksi Santiagon kaupunginosista) tehdään vieläkin toista viikkoa pitkää päivää puhdistuksen parissa, monessa kerrostalossa muta peitti pohjakerrosten autotallit ja parkkipaikat. Yleisesti tämän lisäksi vettä satoi kirjaimellisesti sisään monessa talossa (myös meidän toimistolla!), koska ”ei täällä sada koskaan”. Kuulostaa ihan järkevältä syyltä sille, että ei kannata rakentaa tiiviitä kattoja jne… sitä voi vain päästää vedet sisään pari kertaa vuodessa ja sillä selvä.

Kaiken vesisateen lisäksi Aguas Andinas -yritys, joka toimittaa puhtaan veden 7 miljoonalle ihmiselle Santiagossa päätti viikko sitten katkaista vedenjakelun noin 4 miljoonalle kahdeksi päivää, koska ”puhtaan veden joukkoon on sekoittunut mutaa”. Monet kommentoivat Santiagossa, että, jos kyseinen monopoliyhtiö vain huoltaisi verkkoaan tarpeeksi usein ja hyvin niin vedenjakelua ei tarvitsisi laittaa poikki ihan puolelta kaupunkia noin vain parin tunnin sateen seurauksena.

Bueno, maassa maan tavalla.

Matkustin siis vesisadetta pakoon viime viikonloppuna Ovalleen. Olin siellä taas totutusti perjantaista sunnuntaihin. Suunnitelmissa ei ollut mitään erikoista, käytiin ulkona syömässa, ajelemassa pyörillä ja ulkoilutettiin koiria. Tuli nukuttua kerrankin melkein kellon ympäri ja katsottua pari vanhaa leffaa kuten ”Philadelphia”.

Nyt olen jo takaisin Santiagossa ja toimistolla. Aamulla herätessä ulkolämpötila oli jotain +3c luokkaa, mutta huomiselle on luvassa jo +27c. Kerrospukeutuminen taitaa olla tällä hetkellä se ainut mahdollisuus, jotta aamulla ei palelisi ja iltapäivällä paahtuisi auringossa. Talvi on kuitenkin jo tulossa ja sen huomaa selvästi. Käytännössä muutamassa viikossa kelit ovat vaihtuneet radikaalisti ja on aika tehdä vaatekaapin sisällössä pieni päivittäminen.

Viikonloppu Coquimbossa/Valle de Elquissä

Viikko vierähti Santiagossa nopeasti. Muutettiin toissa viikolla töissä uusiin toimistotiloihin… tai ainakin aloitettiin muutto. Vanha toimisto oli hieman epäkäytännöllinen, vanhahtava ja sokkeloinen. Ainut hyvä asia siinä oli sijainti metro El Salvadorin lähellä.

Nykyinen toimistomme on vanha ja iso omakotitalo, joka on ollut useamman yrityksen käytössä jo aikaisemmin. Talossa on kaksi kerrosta, kaikki tilat ovat avoimia ja sen remontissa on otettu hyvin huomioon talon ikä, ja näin ollen vanhaa onkin säilytetty ja yhdistelty modernien lasiseinien ja avoimien tilojen kanssa. Pihasta löytyy jopa argentiinalaistyylinen grillauspaikka, jotta voidaan pitää iltakekkereitä!

Ollaan nyt pari seuraavaa kuukautta kahden toimiston loukussa, koska meidän tietoverkon operoinnista vastaavat muuttavat uusiin tiloihin vasta kesäkuussa.

Bueno… sitten viikon mielenkiintoisempaan osioon eli: viikonloppuna matkustettiin kahden kaverin kanssa Santiagosta Coquimboon Juanjon luokse. Sieltä käytiin autolla lauantaina päivän reissulla Valle de Elquissä. Olen ollut ”vallessa” eli solassa telttailemassa kaksi kertaa aikaisemmin, kuten täältä voi lukea.

Käytiin Pisco Elquissä (yksi solan pikkukylistä) lounaalla, katsastamassa käsityömarkkinat ja Los Nichos ”pisqueralla” eli ”piscotilalla”. Tila on yli sata vuotta vanha (aloitti toimintansa 1868) ja toimii edelleen samoissa tiloissa kuin alkuaikoinaan. Tilalla tuotetaan noin 100 000 pulloa piscoa vuodessa. Chilessä 80 % kaikesta piscon tuotannosta on kahden ison yrityksen, Mistralin ja Capelin, käsissä. Los Nichosin tuotanto on hyvin pientä, kun sen suhteuttaa Mistralin ja Capelin tuotantoon, jotka tuottavat noin 100 000 pulloa päivässä.

pisco4

Los Nichon historia on todella mielenkiintoinen ja he valmistavat edelleen pisconsa kuten 100 vuotta sitten. He eivät käytä ollenkaan rahaa markkinointiin ja heillä on ainoastaan neljä eri versiota kahdesta eri piscostaan. Lisäksi tilalta on mahdollista ostaa ”vino dulcea” eli makeaa viiniä, josta tilan piscot tuotetaan. Noin 45 minuutin kierros tilalla maksoi $1.000 pesoa, eli 2 euroa.

Kierroksen jälkeen palattiin Coquimboon (noin 1,5h) ja sunnuntaina oli jo Santiagoon paluun aika. Suomessa ei koskaan tullut mieleenkään körötellä 10h bussilla yhden viikonloppureissun takia, mutta Chilessä ei vain valitettavasti pääse minnekään, jos ei suostu matkustamaan pitkiäkin aikoja. Maa on noin 4 400 km pitkä ja monet pitävät kahden tunnin automatkaa lyhyenä.

Tässä hieman kuvia viikonlopulta: